Kymmenen vuotta Hukkapuroa

Hukkapuro täytti kymmenen vuotta syyskuussa ja vaikka osa tästä ajasta onkin mennyt varsin hiljaiselolla, niin koko tuon ajan ainakin talli on ollut olemassa ja sivut toiminnassa. Ehkä juuri tämä juhlavuosi (ja muutaman ärsyttävästi monta vuotta vaivanneen teknisen ongelmaan korjaaminen) lopulta palautti innon palata takaisin tallin pariin. 

Aivan tallin alkuaikoina Hukkapuro oli tarinatalli, jossa oli muutama karsinapaikka, "panostushevosia" ja perhe, jonka tarina oli tarkoitus kirjoittaa. Tallin omistajahahmo Otterley Wilson miehensä Matthewn ja tyttärensä Lindan kanssa sekä muutama tallin arjen avainhenkilö, kuten ratsuttaja Andreas Hollmén ja tallimestari Marjatta Kankaanpää ovat aina olleet taustalla mielessä, vaikka Hukkapuron tarinallisuus tuskin on erityisesti välittynyt ulkopuolelle muuten kuin ehkä satunnaisina päiväkirjamerkintöinä jonkun satunnaisen hevosen päiväkirjassa. Koulupainoitteiset puoliveriset, "himokisaaminen", laatuarvostelut ja kasvatus veivät tallin kuitenkin mukanaan pitkäjänteisemmän tarinoinnin kustannuksella. Kyllä Hukkapurossa silti silloin tällöin järjestettiin esimerkiksi tarinallisia tapahtumia ja ihan varmasti joskus hevosten laatisteksteissä saattoi välähtää jotain juonenpoikasta.

Kouluratsastus on aina ollut Hukkapurossa keskiössä ja varsin pian toiminnan pääpainon muututtua asetin itselleni tavoitteeksi tähdätä sekä Kouluratsastusjaoksen että Kouluvarsojen laatuarvostelun Kolmen tähden kasvattajapalkintoihin. Nämä palkinnot Hukkapurolle myönnettiinkin huhtikuussa 2018 ja se ehkä olikin hiljaiselon alkua, sillä tavoitteen täytyttyä oli epäselvää, mikä olisi tallin seuraava suuri tavoite. Tätä tavoitetta etsiessä aloin karsia suurta hevosmäärää pienemmäksi, keskittyä muutamiin suosikkisukulinjoihin ja sivuprojektina tein Wolf Sporthorses tallin tuomaan tuontitsukuisia hevosia, joita voisin jossain vaiheessa käyttää Hukkapuron puolella jalostukseen. Sitten muu elämä tapahtui ja muutenkin sillä hetkellä epämotivoivat tallit jäivät lähes kokonaan huomiotta. Toki vastasin viesteihin ja tarjosin hevosia silloin tällöin jalostukseen (sekä pistin niitä surutta kuoppaan vähintään kerran vuodessa kun kävin läpi hevoslistoja), mutta sitä tuskin pystyi tallin pyörittämiseksi kutsumaan. 

Niin kauan kuin Hukkapuro on ollut olemassa olen aina välillä haikaillut tallin palauttamista juurilleen jokseenkin realistiseksi pieneksi talliksi, jonka keskiössä olisi perhe, josta tarinoida. Näin tuskin kuitenkaan tulee koskaan käymään, sillä lopulta tykkään kovasti siitä miten Hukkapuro nykyisellään toimii. Ehkä joskus tulee aika perustaa oma oikea tarinatalli tai sitten jatkan tarinointia toisten omistamilla tallilla enemmän (tai nykyään vähemmän) aktiivisesti.

Hukkapuron palauttaminen aktiiviseksi talliksi on tuntunut vähän samalta kuin varaston siivoaminen. Sieltä on löytynyt paljon turhaa vuosien mittaan kertynyttä, mutta myös monta unohtunutta aarretta ja innostumisen aihetta. Nyt hyllyt alkaa olla järjestyksessä, mutta pientä pintaremonttia (siis uusi ulkoasu ja sivujen järjestelyä) ehtii ehkä tehdä myöhemmin. Nyt kuitenkin on ollut inspiroivaa suunnitella tallin tulevaisuutta.

Ehkä voin kuitenkin hyvillä mielin sanoa, että Hukkapuro saavutti ensimmäisen kymmenen vuoden aikana tavoitteensa olla vakiintunut ja palkittu suomalaisten puoliveristen (ja muiden koulupainotteisten kouluratsujen) kasvattaja. Seuraavan kymmenen vuoden aikana uusia tavoitteita voisi olla:

- Kasvatustoiminnan jatkaminen, vanhojen sukujen säilyttäminen ja uusien linjojen luominen

- Tavoitteena 100 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkittua kasvattia (nyt niitä taitaa olla 70 joten kovin pitkä matka tähän ei ole. Ehkä sen jälkeen 100 I-palkittua...)

- Toimintaa kasvateille ja hevosille, joiden suvuissa on Hukkapuron kasvatteja (on niin upeaa nähdä, kun omia kasvatteja löytyy muidenkin hevosten suvuissa ja parhaimmillaan useamman sukupolven takana. Sukunörttinä tähän ehkä kiteytyy virtuaalihevosten hienous!)

- Hukkapuron blogi...

Ajatus tämän blogin perustamisesta on sekin varmaan melkein kymmenen vuotta vanha. Ja vielä pidempään olen seurannut virtuaalisia blogeja (aivan erityisesti Sirpan kirjoittamaa Ionicin blogia!). Ehkä nyt on sopiva aika rohkaistua ja tarttua ideaan ja kirjoitella vähintään omaksi iloksi muistiin asioita ja  ajatuksista lähinnä Hukkapuroon liittyen, mutta ehkä myös muuten virtuaalimaailmaa sivuten. Blogi saa olla myös Hukkapuron tallipäiväkirja, jonne voin kirjoittaa esimerkiksi kilpailuista tai muista merkittävistä tapahtumista kokonaisuutena, eikä vain yksittäisen hevosen päiväkirjan näkökulmasta.